Saturday, July 5, 2014

TARINAA KELTAISESTA TALOSTA...WRITING ABOUT THE YELLOW HOUSE...


Still raining today so I was writing more about the story of this house. Unfortunately it's all in Finnish and maybe google translator gives you and idea about what I have been writing. I have over 90 pages containing stories about this house, how we end it up here, about the renovation, stories about the neighbours and lots of facts about this 600 years old lady... The photos are from the first visit that we made to this house in January 2011...

Tänään sade jatkui ja olenkin viettänyt aamupäivän ja puolet iltapäivästä jatkaen Keltaisen talon tarinaa jota olen kirjoitellut aina silloin tällöin. Olen kirjoittanut noin 90 sivua kaikesta siitä, miten päädyimme tänne, mitä olemme saaneet aikaiseksi, naapuresita, ranskalaisista tavoista ja historiaa 600 vuotta vanhasta rouvasta... Tässä pieni katkelma meidän ensi visiitistä ja fiiliksestä talossa tammikuussa 2011.

Tässä pätkä jo aikoja sitten kirjoitetusta teksistä, jossa todellakin saavumme nesi kertaa talon pihalle...

Otimme oikeanpuoleisen tien ja nousimme tätä puoliksi asfaltoitua tietä ylös. Tien keskellä kasvoi talvellakin hieman ruohoa. Noustessamme ylös tietä pitkin tunsin kiinnostusta heti, minnehän se johtaa. Oikealla puolella näkyi mäen päällä vanha komea talo, joka kuitenkin osoittautui tilan naapuriksi. Kapea tie kaartui ylöspäin ja sen molemmille puolille jäi peltoaukeama, ylhäällä vasemmalla näkyi jo pitkä rakennus, todennäköisesti  se oli talli tai navetta. Sitten saavuimme tämän rakennuksen nurkalle ja edessämme avautui suljettu piha kivimuurineen ja oikealla puolella oli keltaisen rakennuksen kulma. Sisälläni jokin tikitti.
 Autosta ulos pihalle astuessammessa eteemme avautui täysi näkymä vanhasta kaksikerroksisesta talosta, jota kutsutaan Chartreuxiksi. Vaalean sinertävän harmaat ikkunaluukut olivat tuikasti kiinni ja talo näytti nukkuvan talven kylmyydessä. Talon seinien kirkas keltainen väri ei ollut yleistä näillä seuduilla. Siinä me seisoimme Geraldin kanssa katsoen taloa, sillä aikaa kun välittäjä haki avaimia, jotka oli kätketty tallissa sijaitsevaan vajaan. Avaimilla pääsisimme tutustumaan talon sisätiloihin. Seisoimme sisäänkäynti oven edessä jännittyneenä, kuin kaksi pientä lasta, jotka odottavat makeiskaupan aukeamista.
 Vanha ulko-oven avautuessa tuli meitä seinä vastaan. Sisääntulo oli kapea käytävä ja kesti hetken ennen, kuin Murielle kytki varashälyttimen pois päältä ja hän sai sähkövirran päälle, jonka jälkeen voisimme astua peremmälle. Käytävän oikeapuoli johdatti heti tilavaan keittiöön. Normaalisti visiitin aikana kaikki ikkunaluukut avataan, jotta päivänvalo pääsee sisälle. Tämän talon luukut olivat niin piukasti lukittu monella eritavalla, että meidän piti tyytyä vanhojen ja vaatimattomien sähkövalojen tuomaan valaistukseen. Talo oli täynnä huonekaluja ja kaikki kaappien ja kaapistojen ovet oli avattununa ja pöydillä oli astiastoja, erilaisia koriste-esineitä ja lakanoita. Keittiön takana oli pieni huone, jonne emme saanet valoa. Pimeä huone tummilla seinillä ei kertonut meille mitään. Jatkaessamme matkaa käytävää pitkin sisääntulon vasemalle puolelle saavuimme ensin huoneeseen, jossa oli ajan tummuttama juuttikangas seinää tapetoimassa ja puulattia. Tummat antiikkiset huonekalut näyttivät raskailta ja ne olivat samaa tekoa, kuin nurkkaan rakennettu kaappi. Vastapäätä huonetta sijaitsi samasta puusta koristeltu suuri takka. Huoneen juuttiseiniä koristeli arvokkaan näköisiä tauluja. Huoneen toisesta ovesta jatkui käytävä, mutta ensin oikealle avautui portaikko, joka vei toiseen kerrokseen. Portaikko kaarsi itsensä ylös ja samalla se syleili kaiteensa kanssa jotain erikoisen kummaa. Keskelle kaartuvaa portaikkoa oli lattia-alaltaan noin 1m2 koppi, joka osoittautui vessaksi. Vaikka WC olikin lattia-alaltaan pieni niin korkeutta vessalla oli meilkein neljä metriä. Portaikon alle jäi pieni matala ovi. Matkamme jatkui pimeähköä käytävää pitkin seuravaan huoneeseen, joka oli varmaan joskus toiminut jonkinlaisena olohuoneena, sillä sielläkin oli takka. Takan etuosa oli koottu suurista veistetyistä koristeelisesta kalkkikivistä, jonka ylinosa oli halki. Kaikki ikkunaluukut pysyivät kiinni ja talossa ei pidetty lämpöä päällä talvellakaan, joten siellä huokui kylmyys. Koko talo tuntui olevan talvihorroksessa.
Seuraavaksi avautui pariovet suurikokoiseen makuuhuoneeseen, jonka päässä oli surkea kylpyhuone. Sitä oli joku ehkä joskus yrittänyt remontoida hyvin halvalla ja se oli todella alkeellinen. Tässä vaiheessa olimme saapuneet talon päähän. Tässäkin huoneessa oli takka. Takkojen tuoma lämpö oli ennen keskuslämmitystä ainoa mahdollisuus yrittää luoda jonkinlaista mukavuutta talven kylmyyteen. Kävimme läpi huoneen ja käännyimme takaisin päin ja tulimme uudelleen portaiden luokse. Matkasimme nyt vessaa sylyilevää portaikkoa ylöspäin ja saavuimme pitkälle käytävälle, jossa muutama ikivanha lamppu roikkui katossa antamassa valoa. Yläkerta oli täynnä makuuhuoneita. Aivan talon toisessa päässä oli todella suuri makuuhuone, jonka yhteydessä oli erillinen WC, lavuaari ja niin ranskalaisten suosima bidet, siksi varmaan suomenkielikin on omaksunut tämän nimen. Bidet kuulostaa paljon hienommalta, kuin pyllynpesuallas. Tämän vaatimattoman kylpuhuoneen takaa löytyi vielä pienenpieni makuuhuone, jonka toista seinää koristi vanha sienään upotettu kaapisto valkoisilla ovilla. Käännyimme takaisin sinne mistä olimme tulleet. Suuri huone kuului rakennuksen toiseen torniosaan. Tornirakennukset olivat lisätty alkuperäiseen rakennukseen paljon myöhemmällä ajalla. Tässä valtavassa makuuhuoneessa oli huonekorkeutta 3,7 metriä, huone oli koko rakennuksen leveyinen eli noin 5,5 metriä, kun äkkiä sen mittasimme askeleilla. Seuraava huone kuului jo vanhempaan osaan ja huoneen korkeus putosi huomattavasti...



No comments:

Post a Comment